Maastoilua

Heip!
Aika paljon on Napin kanssa maastoiltukin heti alusta alkaen. Oikeastaan aluksi meninkin enimmäkseen maastossa ja ehkä kerran pari viikossa kentällä. Nyt on tullut lisättyä kentällä menoa, jotta voin nyt kehittää ratsastustani.

Meillä on maastot aivan unelmat, joka suuntaan lähtee pitkiä hiekkateitä. Toki nyt taas alkaa olla kelit todella surkeat, suurin osa teistä kovia ja jäisiä. Sieltä täältä löytyy pätkiä, missä pystyy juokseen. Eikä myöskään kentän kunnossa ole kehumista. Sinne ei nyt pääse ollenkaan ratsastaan. Alkaa olla vähän tuskasta, että missä ratsastaa, jotta tämä virtapiikki saisi kunnon liikuntaa.

Sunnuntaina poika oli ihan mahdoton maastossa. Menohaluja olisi riittänyt vaikka muille jakaa. Aina ravin tai laukan nostaessa olisi pitänyt saada mennä täysiä. Juokseminen meni siihen, että piti pidättää lähes kokoajan. Aina, kun sai hevosen hallintaan ja myötäs hieman niin taas yritettiin täysiä eteenpäin. Meinas jo alkaa hieman kyydissä hirvittää, vaikka minä en yleensä helposta hätkähdä. Päätä Napin piti myös viskoa hirveästi. Sillä on ollut tätä alusta saakka, mutta ei se ole tehnyt sitä paljon. Nyt pää lenteli vähän väliä. Jotenkin jäi maastolenkistä hieman surkea fiilis, kun aiemmin on poika kuitenkin mennyt hallittuakin menoa, kun on tarpeeksi sitä vaatinut. Nyt kaikki oli ihan hakusessa. Onkohan nyt vaan kevättä rinnassa, vai mikä on. Ja johtuneeko villiintyminen siitäkin, ettei poika ole lähiaikoina enään päässyt niin paljon maastoon. Tiedä häntä.

Toivottavasti nämä kelit paranee äkkiä, että pääsee liikuttamaan kunnolla. Suunniteltiin tallin omistajan kanssa maneesi reissua viikonlopulle. Toivottavasti saadaan onnistuun, niin pääsee siellä kunnolla ratsastamaan. Meillä tulee maneesille matkaa lähemmäs viisikymmentä kilometriä, niin ei sinnekkään niin vaan halutessaan pääse. Kyllä sitä joskus miettiikiin, kuinka luksusta se ois, kun hevonen asustelis maneesitallilla. Mutta on tässä meidän tallilla niin paljon hyvää, ettei tuolta halua pois lähteä. Ja lyhyt matka tallille on enemmän kuin hyvä asia. Voi halutessaan käydä useammankin kerran päivässä tallilla.

Toivottavasti nyt toteutuu se meidän maneesireissu ja jos vielä mahdollisesti saisi kuvaajan mukaan..:) Eilen Napilla kävi hieroja ja tänään pidin vapaapäivän. Huomenna voisi ehkä hankitreeniä yrittää, jos vain pelto olisi hyvässä kunnossa. Palaillaampa!

<3: Jasmina

Irtohypytys

Moikka!

Pari viikkoa sitten kokeiltiin irtohypytystä ensimmäistä kertaa. Voi että nappula tykkäs, ihana!<3 Meinas jopa hieman kuumua. Ja vitsit me ihailtiin sen laukkaa. Napin laukka on niin sanottua "ravurin laukkaa". Nelitahtinen. Ja väliin Nappi näyttää menevän täysin sekaisin laukan kanssa ja menee tosi epätahtisesti. No irtohypytyksessä laukka näytti ihan oikealta laukalta välillä. :) 

Voi vitsit kun nämä kuvat on taas niin huonolaatusia. Toki minä en osaa kuvata ollenkaan ja varmaan tuossa meidän kamerassa on ehkä asetuksetkin miten sattuu. Pitäisi jonkun taitavamman käydä neuvomassa kuvaamisessa. 

Tähän loppuun halusin laittaa vielä pari söpöä kuvaa meidän tallin nuorimmasta 4 - vuotiaasta Aatusta. :)

Irtohypytystä pitää kyllä pyrkiä ottaan ainakin kerran kuukaudessa. Kehittyisi Napin hyppäämis tekniikka ja saisi toinen tehdä sitä, mistä todella tykkää.:)

<3: Jasmina

Ensimmäinen valmennus

Moikka!
Meillä oli ihka ensimmäinen valmennus viime viikolla. Ja minun kaikkien aikojen ensimmäinen valmennus. Ja voi että oli niin hyödyllinen ja opettavainen valmennus. Oikeastaan koko tunnin ajan keskityttiin minun istuntaan ja sen parantamiseen. Istun siis aika tavalla väärin hevosen selässä. Olen "löysä" ja nojaan liikaa taaksepäin, jalat ei myöskään pysy alkuunkaan niin kuin pitäisi. Huh sentään, että kuulosti vaikealta alkuun oikea istunta ja en aivan ymmärtänytkään mitä minun pitäisi tehdä. No kyllä siinä tunnin mittaan sain onnistuneitakin hetkiä ja Nappula näytti kyllä heti, kun istuin sekunninkaan oikein. Rentoutu kuin taikaiskusta ja hyvä ettei huokaissut helpotuksesta. :)

Istuntani voi olla huonontunut senkin vuoksi, että nyt alla on iso hevonen ja suuri liikkeinen. Lisäksi vieläkään minulla ei ole käytössä kuin koulusatula. En ole koskaan aiemmin koulusatulaan käyttänyt. Ja vielä Hessulla tuli mentyä enemmän ilman satulaa kuin satulan kanssa. Ja Hessun liikkeet oli todella pehmeät. No silloinkin istunnassa on ollut varmasti vikaa, ettei se nyt napin myötä ole yhtäkkiä huonontunut kokonaan. Tallin omistaja vaan totesi minulle, etten ole aiemmin istunut näin niin kuin nyt.

No mutta hevoseni sai paljon kehuja valmentajalta. Se vie varmasti minua nyt eteenpäin ja opettaa miten ratsastetaan. Nappi kun ei tee mitään automaatilla vaan ratsastajan pitää osata vaatia ja tehdä oikein. ;)

Nyt olen kerennyt reilun viikon verran keskittyä istuntaani ja yrittää parhaani mukaan hakea oikeaa istuntaa. Muutosta on ihme kyllä jo vähän tapahtunut. Ravissa olen jo saanut Napin aika hyvin väliin rentoutuun. Käynnissä en vielä kovinkaan hyvin saa pojua menemään, laukkaa nyt en ole juuri edes kokeillut, kuin maastossa. Pitää nyt saada käynti ja ravi sujumaan ennen kuin aloittaa laukassa treenaamisen. Saapa nähdä, miten tässä nyt kehitytään. Nappula kun on alkanut vähän testaileenkin minua kentällä. Venkuilee ja laiskottelee. Huomannut, että minä en osaa niin voi tämmöisiä temppujakin yritellä..:D Eilen Nappulan ratsasti eräs toisen hevosen vuokraaja ja voi että hän sai Napin menemään todella hyvin. Kyllä hevonen osaa kun vaan ratsastaja osaa. Tämä oli taas hyvä nähdä. :) Lopuksi minäkin ratsastin hetken aikaa ja S opetti. Ihan hyviä vinkkejä sain istuntaani häneltäkin. Jatkossa mahdollisuuksien mukaan S pitää meille silloin tällöin tunteja. Lisäksihän otan tunteja tallin omistajalta. Ja noin kerran kuukaudessa päästään Annan valmennukseen. Nyt siis ihan hyvin tiedossa opetusta. Odotan niin innolla! :)

Kuvat ovat viikonlopulta, kun itsekseni harjoittelin. Kuvat on todella huonolaatuisia, mutta kyllä niistä vähän näkee istuntaani. Kamalan näköistä..:D Mutta en luovuta, nyt opetellaan viimeinkin ratsastamaan! Palaamisiin!
<3: Jasmina

Hui mikä päivä

Heip.
Perjantai 13.2 alkoi kyllä meillä erittäin huonosti. Nappi oli ähkyssä, kun aamutallin tekijä oli mennyt talliin. Soitto minulle ja lähdin suoraan sängystä tallille järkyttyneenä sekaisin peloissaan. Sata ja tuhat ajatusta kerkesi käydä mielessä, nyt menetän jo uuden ihanan hepan.. Tallille päästyäni, Nappi olikin jo selkeästi pirteämpi. Aamulla tuskaisena piehtaroinut, hyörinyt ja pyörinyt. Taluttelin Nappia pihalla jonkin aikaa ja laitoin pikkutarhaan kokeiluksi. Ja hetken päästä Nappi saikin tehtyä tarpeensa. Annettiin melassivettä mikä menikin kerralla koko ämpäri. Eläinlääkärin varmistuksella uskallettiin alkaa antaan heinää ihan pieniä määriä kerrallaan. Herra söi ne enemmän kuin mielellään. Kamala, kun heti niin nälkä kerkeää tulla, kun aamuruoat jäänyt välistä.

Aikani seurailtua Napin vointia, uskalsin lähteä syömään kotia. Aika nopea oli minun kotona käynti, kun ei uskaltanut jättää Nappulaa vahtimatta, vaikka tiesin tallin omistajan olevan kotona ja seurailevan Napin vointia.

Takaisin tallille päästyäni, hain Napin tarhasta harjaukseen ja sen jälkeen lähdettiin käymään kävelyllä maastossa. Maastot vaan ihan kauheassa kunnossa, metsätiet kivikovat ja vielä jäätiköllä. Saatiin jonkinlainen lenkki kierrettyä ja takaisin tallille päästyä, vein Napin tarhaan ja annoin taas pikkumäärän heinää. Siinä vointia seuraillessa siivoilin vielä kaverin hepan karsinan.

Tallilla olikin  vierähtänyt jo kuusi tuntia lähes tulkoon ja minulla alkoi olla jo kiire töihin iltavuoroon. Eipä ollut hääviä lähteä töihin tämmöisen aamun jälkeen, vaikka Napilla vointi olikin parantunut. Eipä se auttanut, kuin lähteä valmistautuun töihin. Onneksi minulla on niin ihanat tallikaverit ja ystävät, että kaikki olivat auttamassa ja lupautuivat seuraileen Nappulan vointia.
Työvuoro meni kyllä puhelinta seuraillessa ja pienen stressin vallassa odotin, tuleeko tallilta huonoja uutisia. No tallilta ei tullut huonoja uutisia vaan hyviä kuulumisia. Napin vuokraaja kävi vielä illalla taluttamassa pojua vähän aikaa. Nappula pysyi hyvä vointisena koko päivän ja selvittiin ähkystä säikähdyksellä. Iltavuoron päätyttyä kävin vielä itse tarkistamassa tilanteen tallilla ja lisäämässä yöheinää hepoille.

Olipa kyllä kamala päivä ja ei voi kuin nyt arvuutella ähkyn syytä. Yksi todennäköinen syy voisi olla imppaaminen. Nappulalla on valitettavasti tämmöinen tapa, eikä se ole jäänyt pois, vaikka on yritetty monen monituista keinoa. Mutta eihän näistä voi tietää, syitä voi olla aika moniakin. Nyt vain seuraillaan ja panostetaan entistä enemmän hevosten hyvinvointiin. <3 :)
<3: Jasmina

Esittäydytään

Moikka.
Tämä blogi tulee kertomaan suomenhevos ruuna Nappulasta/Napista sekä meidän yhteisestä taipaleesta. Nappula on tullut minun omistukseen vasta noin kaksi ja puoli kuukautta sitten. Meillä on siis yhteistyö ihan alkutekijöissä ja blogissa nähdään toivottavasti paljon meidän kehitys tarinaa etenkin minun.

Komistus<3

Minä olen tosiaan 25 - vuotias nainen ja olen ratsastanut sekä harrastanut hevosia jo pitkään yli 15 vuotta. Alkuun tosin epäsäännöllisen säännöllisesti. Aloitin ratsastuskouluista harrastukseni ja kävin tunneilla ehkä kerran kuukaudessa ja väliin tiheämmin. Ratsastuskoulu aikaa kesti reilun viisi vuotta, kunnes löysin tämän yksityistallin, missä Nappulakin asustaa. Tällä yksityistallilla olen jo noin 10 vuotta kulkenut. Ensimmäiset vuodet minulla oli vuokrahevosia, mitä kävin hoitamassa pari kertaa viikossa. Oli lämminveristä, puoliveristä, risteytysponia, suomenhevosia.. Ja niin eräs pieni pyöreä suomenhevos ruuna Hessu vei sydämeni mennessään.

Vuokrasin Hessua kolmisen vuotta, kunnes omistaja soitteli minulle ja kyseli, olisinko halukas ostamaan Hessua. Enempiä miettimättä olin heti halukas Hessun ostamaan, olinhan jo etsinyt jonkin aikaa omaa hevosta. Niin Hessusta tuli minun ensimmäinen ikioma hevoseni ja meidän taivalta kesti viisi vuotta, kunnes viime syksynä jouduin lopettamaan rakkaan ystäväni vaikeiden jalkavaivojen vuoksi. Tämä oli todella kova pala, menettää ensimmäinen oma eläin, jonka kanssa niin ihanat muistot ja kokemukset. Lohdutusta toi paljon se näky, kun Hessu lähti viimeiselle matkalle onnellisena ja selvästi helpottuneena. Olihan raukka varmasti ollut kipeäkin, vaikkei sitä näyttänyt laiduntaessaan viimeisen kesän.

Rakas<3

Ilman hevosta jäätyäni oli todella tyhjä olo. Mitä minä nyt teen vapaa ajallani ja enhän minä osaa kohta ratsastaakkaan, kun edellis kerrasta oli kulunut aikaa jo puolisen vuotta. Siinä vaivihkaa aloin katsella myynti ilmoituksia netistä, josko sieltä tulisi vastaan sopivaa hevosta. Toki myös tallikaverini katselivat myynti ilmoituksia sillä silmällä. Aikaa kului muutama kuukausi, kunnes minusta tuli Nappulan omistaja. Nappula löytyi tuttavien kautta ja ihastuin herraan heti nähdessäni sen. Hulmuavan suuren harjansa kanssa iso herra tervehti iloisesti tulijaa ja oli erittäin utelias. Ratsastaessakin tuntui oikein sopivalta minulle. Koeratsastuksen jälkeen toki mietin pitkään, olisiko tämä varmasti hyvä minulle. Kävin kokeilemassa vielä erästä ponia, kunnes sen jälkeen varmistui itselle, että kyllä se Nappi vei sydämen mennessään. Nappula muutti tänne yksityistallille marraskuun lopulla 2014,

Olen tykännyt oikein kovasti Napista, hoitaessa ihanan kiltti ja ratsastaessa virkeä. Toki ratsastaessa tämä isäntä ei ole automaatti, mikä on oikein hyvä asia. Opimpahan minäkin toivottavasti ratsastamaan paremmin, kun minulle on nyt tullut kova halu kehittyä ja joskus jopa ehkä kilpailla. Olen siis Hessun kanssa lähinnä maastoillut ne kahdeksan vuotta, väliin pyöritty kentällä. Sen kanssa tykkäsin vain harrastella omaksi iloksi eikä minulla ollut mitään tavoitteita. Hessulla oli jalkavikaa ollut aina eikä se olisi kestänyt rankkoja treenejä.

En siis todellakaan ole kuin perus harrasteratsastaja, vaikka tuosta 15 vuodesta voisi muuta päätellä..:) Nyt siis vain kehittymään ja ottamaan ratsastustunteja sekä valmennuksia. Hevoseni on niin hyvä opettamaan minua, se kyllä näyttää kun teen oikein ja väärin. Innolla odotan, mitä kaikkea Napin kanssa tullaan tekemään ja kokemaan.
<3: Jasmina