Maneesilla käynti

Heip!
Päästiin jälleen pari viikkoa sitten käymään maneesilla, kun saatiin auto viimein järjestyyyn. Meillä, kun ei ole kenelläkään vetoautoa kahdelle hevoselle, niin aina vähän haastetta saada tuo auto jostain. Kuvia ja videoita ei nyt ole ainuttakaan tältä reissulta. Harmittaa, pitäisi saada kuvaaja mukaan, mutta minulla ei innokkaita kuvaajia ole lähipiirissä..:) Viime kerralla tallinomistaja N otti kuvia ja videoita muutaman meistä. Tällä kertaa en viittinyt pyytää kuvaamaan, jotta hän pystyy paremmin seuraamaan oman hevosen ratsastusta. Aatu pojalla treenattiin koulukisoja varten, mitkä tulossa viikon päästä.
No aloitetaampa reissu alusta, kun  oli jälleen lastaamisessa ongelmia. Päätettiin ottaa tällä kertaa Aatu poika ensin, koska viimeksi se meni suht hyvin koppiin. Tällä kertaa se ei sitten mennytkään niin hyvin ja aika kauan väännettiin sen kanssa. Otin Napin lähemmäs jo valmiiksi, jotta Aatu hoksaa myös kaverin tulevan perässä koppiin. Tämäkään ei auttanut ja harmikseni myös Nappi alkoi levottomaksi ja huomasin, että se hermostui Aatu pojan lastaamisongelmista. Mietinkin jo siinä, miten ikinä saan jyräNapin koppiin, kun se on nyt toisen hevosen ongelmiakin katsonut. Viimein liinataktiikalla Aatu saatiin koppiin, onneksi meillä sattui olemaan kaksi tallikaveria paikalla, jotka sitten auttoivat meitä. Ajattelin Napin kävelen koppiin perässä ongelmitta, kun viimeksikin käveli ja oli halukkaan oloisena menossa. No ei se kävellyt, vaan taas rampilta jyräsikin sivuun. Liinataktiikka otettiin Napinkin kanssa käyttöön ja näin saatiin helposti herra koppiin. Palkintoja ja kehuja sai kopissa molemmat, kun viimeinkin suostuivat lähtemään matkaan. Kylläpä meitä puhallutti, kun päästiin viimein matkaan. Molemmat hevoset osaavat kyllä matkustaa nätisti ja on menneet koppiinkin ilman ongelmia. Tahallista pelleilyä nyt vaan harrastavat. Kyllä meinasi jo hieman stressata tulomatka valmiiksi, miten me ikinä saadaan hevoset koppiin vielä toistamiseen. Maneesilta lähtiessä päätettiin, että lastaamisen täytyy olla rauhallinen tilanne ja otetaan yksi hevonen kerrallaan. Nappi pääsi ensimmäiseksi kokeiluun, Aatu poika jäi maneesiin käveleen siksi aikaa. Suitsien kanssa N talutti Nappia koppiin ja minä liikuin edelle kaura/leipäkipon kanssa. Aivan rauhassa aloitettiin, Nappi sai aina palkinnon kun otti askeleenkaan rampilla ja kovasti kehuja. Viitisen kertaa Nappi teki sen, että kun oli päässyt jo rampin yläkohtaan niin peruuttikin pois. Viimein herra käveli koppiin, kun aikansa oli houkuteltu herkuilla ja kehuttu. Myös asiaa auttoi, kun aukastiin keskipuomi leveälle. Alusta alkaen lastaaminen kuitenkin sujui huomattavasti paremmin, kun tilanne oli rauhallinen eikä ollut toista hevosta lisäksi hästäämässä. Niin ja koppi ajettiin maneesilla seinän viereen, jottei hevonen pääse kääntymään toiselle sivulle ollenkaan. Tämäkin auttoi huomattavasti, koska Nappi on juuri siihen sivuun ryykäillyt.
Ratsastaessa keskityin taas lähinnä istuntaani ja pyrin siihen, että Nappi kulkisi rentona. Ajoittain saatiin hyviäkin pätkiä ja voi että sen tuntee niin selvästi, kun oma istunta täsmää ja hevonen kulkee rentona. Mutta, miksi se kuitenkin on niin vaikea saada pysymään kaikki hallinnassa. Välillä minulla jostain syystä hieman puski epätoivoa omaa ratsastusta kohtaan ja tuntui, että taidot jo kerennyt taas ruostumaan, kun ei pääse kentällä ratsastamaan.
Käynnissä ratsastin kahdeksikkoa ja kulmissa pyrin väistämään Napin takapään kulman ympäri. Tämä onnistui välillä aika hyvin ja välillä ei niin hyvin.:) Hiljaa hyvä tulee kai? :D Ravissa lähinnä taivuttelin paljon ympyröillä ja laukat otin ympyrällä.
Maneesilla oli irtohypytys päivä ja kuja valmiina toisessa päässä. Päätin lopuksi Napin hypyttää ihan muutamalla hypyllä vähän mielen virkeydeksi. Kylläpä herra innostuikin heti, kun pääsi hyppimään.:) Ihana. Ensimmäisen hypyn jälkeen Nappula vaan karkasi kujalta ja hyppäs portin yli (n.80cm)..:D Noh otin herran kiinni ja uudestaan kujalle. Tällä kertaa laitettiin yläpuomitkin kiinni portin kohdalla, Aika hyvin pomppas Nappula portin yli, kun paikaltaan lähes tulkoon ponkaisi. :D Kyllä siitä vielä estehevonen tulee, hih!
Hyvä fiilis jäi lopulta reissusta, vaikka mennessä lastaaminen oli vaikeaa ja ratsastuskaan ei niin täydellisesti sujunut. Pitäs saada usein myös onnistumisen kokemuksia niin tämä harrastaminen olisi paljon mukavampaa. Meillä on Napin kanssa ehkä ollut vähän nihkeää jonkin aikaa niin alkaa väkisillä oma motivaatio kärsiä. Ja kun ei tiedä oikein, mistä kaikki ongelmat johtuu. Mutta voisin niistä kirjoitella ihan oman postauksen joku päivä.
<3: Jasmina